Vähän yli pariviikkoa sitten saatiin meijän kahen hengen perheeseen kolmas jäsen ja hän on brittiläinen lyhytkarva rotuinen kissa, jonka nimeksi annettiin Dido 😊 (kasvattaja nimeltään Specialorder's Cercei Lannister)
Toukokuun puolivälissä otin yhteyttä kasvattajaan (kun haettiin meille brittiläistä kissaa niin kaikkein fiksuin (ja luotettavin) valinta on hankkia sellainen oikeelta kasvattajalta) ja kesäkuun alussa käytiin tapaamassa kasvattajaa ja pienenpienenpienen pientä meille tulevaa kissaa.
Ja tuon kesäkuun alun tapaamisen jälkeen varmistui että kyllä meille vihdoin se oma kissa tulee ja alkoi astetta tuskasempi odotus heinäkuun loppuun, kun olisi tahtonut kissan kotiin heti sillon jo, kun kissa-kuume nousi huippuunsa sillon.
Tuntui epätodelliselta että meille oli oikeesti tulossa kissa ja niimpä sitten olin hiljaa asiasta ja kerroin vaan lähimmille läheisille tästä, kun jotenkin pelotti että mitäs jos mikään ei onnistukaan niin tuntui helpommalta olla vaan hiljaa asiasta. Nyt jälkikäteen ajateltuna naurattaa se, mutta mä oon aina halunnut olla ihan sata varma asiasta ja mielummin sillein että asia on jo tapahtunut ennen kun siitä huutelee kaikille.
Pitkä tuskastuttava odotus kannatti. Kaikki tarvikkeet ehti hyvin hankkia siinä odotellessa valmiiksi.
Ja kissa on kotiutunut meille hyvin, syö, leikkii ja nukkuu ja rakastaa paijauksia 😍
Kohta on kuukausi täynnä kissa-arkea ja vieläkin ehkä hiukan tuntuu epätodelliselta että meillä vihdoin on oma pikkunen kissa, joka on jopa seurallinen ja just sellanen mitä toivottiin.
Valopilkku tässä pimeessä maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti