Tänään tulee täyteen tasan puoli vuotta siitä kun meille tuli pieni kisuli, aika menee kunnon super nopeesti ja enään ei tavallaan oo jäljellä montaa kuukautta pentuaikaa meijän pienellä.
Ja nyt kun kattelee kuvia niin se on myös ajan saatossa (tietysti) kasvanut, eikä olekaan enää niin pieni mitä tullessaan oli.
Kissa-arki on kyllä ollut ihan mahtavaa ja ehkä vähän tyhmästi sanottuna ei oo ollut yhtään niin paha olla työttömänä kotona kun on ollut kissa seurana, sitä vähän niinkun on ollut koti-äitinä kissalle.
Melkeen heti meille tultuaan vietiin se rokotettavaksi, tai sillon oikestaan annettiin sellanen tehosterokote, kun se oli kasvattajalla jo saanut ekan rokotuksen. Ja alussa tuo vihasi syliin nostoa ja sylissä olemista niin paljon, että saatiinkin jännitellä miten eläinlääkärissä menee kun sielä pakostakin nostellaan, mutta meijän yllätykseksi se eläinlääkäri käynti meni ihan ongelmitta. Ja tuo tuolloinen eläinlääkäri käynti oli meille miehenkin kanssa ensimmäinen kokemus ja hyvä oli, eläinlääkäri vaikutti ammattitaitoselta ja oli tosi mukava, sekä kohteli kissaa "silkki-hansikkain".
Nykysin se tulee syliin enemmän mielellään ja on kiltisti 😊
Nykysin se tulee syliin enemmän mielellään ja on kiltisti 😊
Meijän pieni saa tulla ja olla sängyssä sen verta minkä haluaa ja välillä se nukkuukin tyytyväisenä peiton alla taikka peitonpäällä. Ja on muuten ihan maailman suloisin näky kun se nukkuu sängyssä..
Siitä on tullut meijän pieni kissalaps 😊
Ja sen kanssa ei oo ollut sillä tavalla minkäännäkösiä ongelmia, lukuunottamatta tietysti sitä että vieläkin on vähän hakusessa missä saa teroitella kynsiään, mutta sitä me koitetaankin saada opetettua että vaan raapimistynnyri on se paikka missä raavitaan eikä sohva. Mutta päätettiinkin että jossei se ala raapimaan tuota tynnyriä niin sitten hankitaan lisää vaihtoehtoja ja jossain kohtaa tietysti se kiipeilypuu.
Seuraavana "koettelemuksena" on tiedossa leikkaus, joka kuumottaa sillä tavalla tietysti kun pelkää että entäs jos kaikki ei meekkään hyvin ja jotain tapahtuu ja tietysti se kanssa kun leikkauksen jälkeen toinen on varmasti kipee ja on se leikkaushaava ja kaikki, mutta saa nähdä, luulen että kuitenkin kuumottelen turhaan.
Se on hassua tavallaan miten noin pieni on niin täynnä rakkautta 💜
Sillon ku olin flunssassa se tuli ihan viereen purisemaan sänkyyn ja paijjattavaksi ja sairastelu ei tuntunut ihan yhtä pahalta kissa vieressä.
Ja melkeen joka aamu se tulee herättelemään hakemaan paijauksia tai pyytämään ruokaa ja tuntuu jotenkin että se on kaikkein hellyyden kipein aina aamusin.
Mun kaikki somet on täynnä kissa-kuvia ja huomasin saman puhelimessa, harva kuva on muu ku kissa, mut toisaalta hyvä, voi kattella "kehitystä" ja on muistoja ..😊
Puoli vuotta takana ja lisää edessä ja päivääkään en kyllä vaihtaisi poies 💕🐈
