Kuinkas kävikään kesän 2017 listalle

Aiemmin kesällä päätin vääntää itselleni listan, josta saisi jotain ideaa miten viettää kesää ja mitä tehdä ja nyt olisi aika katsoa kun syksy on lähempänä kun kesä, että kuinkas sitten kävikään..

(Kuva täältä)

Kohta kohdalta:

Käy uimassa meressä tai järvessä
No, empäs sitten uinutkaan kummassakaan, vaikka oli lämpimiä ilmoja, jotenkin ei kuitenkaan niin lämpimiä että olisi tahtonut lähteä uimaan, tai saatikaan metsästää paikkaa missä voisi uida. Ehkä se sitten ensi kesänä.

Ulkoile enemmän
Sitä tuli tehtyä hiukkasen enemmän, kiitos auringon.

 Saa edes jonkinnäköinen rusketus 
Tuloksena minimaalinen rusketus, jos sitäkään. Tänä kesänä ei ihmeellisesti tarttunut aurinko yhtään.

Vietä iltaa ulkona hyvässä seurassa 
 Oltiin juhannus Hangossa ja sielä tuli vietettyä iltaa ulkona, tosin niin hyvästä seurasta en tiedä, mutta mies ainakin oli sitä hyvää seuraa, jossei niin muut.

Käy piknikillä, esimerkiksi lähi puistossa 
Puoliksi onnistui, käytiin usein hakemassa miehen kanssa ärrältä kravoka-hodarit ja syötiin ne ulkosalla, joten ehkä sekin lasketaan jollain tasolla.

Vieraile paikassa missä et ole aiemmin käynyt 
Tuli käytyä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, Juhannuksena Hangossa muutamassa kapakassa, missä ei aiemmin ole tullut käytyä, kissa katsomassa oulunkylässä ja kävin Sanomatalossa veripalvelussa, joten tääkin onnistui, jee.

Tavallaan ihan hyvin toteutui lista, eikä toisaalta kesän kuulukaan mennä suorittamiseen, mutta on hyvä olla edes pienen pieni vihje siitä mitä tekee tai mitä pitäisi tehdä.

Nyt alkais sitte pikkuhiljaa syksy ja illat pimenemään.

Kohta pääsee taas polttelemaan lyhtyä parvekkeella ja käpertymään illalla viltin alle kattelemaan netflixiä tai lukemaan hyvää kirjaa ilman että alkaa hikoiluttamaan. Jee, syksy 💜

Perheenlisäystä

Vähän yli pariviikkoa sitten saatiin meijän kahen hengen perheeseen kolmas jäsen ja hän on brittiläinen lyhytkarva rotuinen kissa, jonka nimeksi annettiin Dido 😊 (kasvattaja nimeltään Specialorder's Cercei Lannister)

Toukokuun puolivälissä otin yhteyttä kasvattajaan (kun haettiin meille brittiläistä kissaa niin kaikkein fiksuin (ja luotettavin) valinta on hankkia sellainen oikeelta kasvattajalta) ja kesäkuun alussa käytiin tapaamassa kasvattajaa ja pienenpienenpienen pientä meille tulevaa kissaa.

Ja tuon kesäkuun alun tapaamisen jälkeen varmistui että kyllä meille vihdoin se oma kissa tulee ja alkoi astetta tuskasempi odotus heinäkuun loppuun, kun olisi tahtonut kissan kotiin heti sillon jo, kun kissa-kuume nousi huippuunsa sillon.

Tuntui epätodelliselta että meille oli oikeesti tulossa kissa ja niimpä sitten olin hiljaa asiasta ja kerroin vaan lähimmille läheisille tästä, kun jotenkin pelotti että mitäs jos mikään ei onnistukaan niin tuntui helpommalta olla vaan hiljaa asiasta. Nyt jälkikäteen ajateltuna naurattaa se, mutta mä oon aina halunnut olla ihan sata varma asiasta ja mielummin sillein että asia on jo tapahtunut ennen kun siitä huutelee kaikille.

Pitkä tuskastuttava odotus kannatti. Kaikki tarvikkeet ehti hyvin hankkia siinä odotellessa valmiiksi.

Ja kissa on kotiutunut meille hyvin, syö, leikkii ja nukkuu ja rakastaa paijauksia 😍 

Kohta on kuukausi täynnä kissa-arkea ja vieläkin ehkä hiukan tuntuu epätodelliselta että meillä vihdoin on oma pikkunen kissa, joka on jopa seurallinen ja just sellanen mitä toivottiin.

Valopilkku tässä pimeessä maailmassa.