Eilen sain koulussa käsittelyyn ihka ensimmäisen parran muotoilu- ja ajo asiakkaan, oman iskän. Hiukan kuumottelin jo edellisinä päivinä ja varsinki tunteina koko parran ajelua veitsellä, ei suoraan sanottuna tuntunu kovinkaan varmalta ja houkuttelevalta ottaa partaveistä käteen ja ruveta ajamaan oikeeta ihmisen partaa :D
Tyhmänä ja liian jännittyneenä tietysti unohin ottaa ennen ja jälkeen kuvat, mut iskä oli kasvattanu partaansa toukokuusta asti, joten se oli aika pitkä ja muistutti joulupukin partaa hiukkasen, kuvitelkaa vaikka mielessänne joulupukin parrasta puolet, muttei valkoisena.
Alotin parran muotoilulla niin et leukaan säästy parta ja viikset tietysti. Ajelin kaiken ylimääräsen pienellä hiustenleikkaus koneella (trimmeri).
Koneella ajelu oli tosta se helpoin osuus, seuraavaks alkoki se parran ajo partaveitsellä, sain käyttöön kuukautta aiemmin hankitun Jaguar Jt2-veitsen. Hhui.
Siinä vaiheessa ku pyyhe oli iskän naamalla pehmittämässä partakarvoja ja kasasin kamppeet siihen työskentelykärryyn, rupes kuumottamaan hiukkasen.. Ei siinä, sitte ku piti ottaa veitsi käteen ja alottaa jännitti ja kuumotti nnii paljon et tuntu et jäykistyy ja kaatuu selälleen siihen luokkalaiste ja opettajan ihmeteltäväks. Kuitenki hetken ajeltua siinä sitä partaa pois jännitys hälveni ku huomas ettei siinä tapahukkaa kovin helposti mitään, kuhan ajaa vaan samaan suuntaan kokoaika, eikä yhtäkkiä vaiha suuntaa nostamatta veistä ensin iholta.
Loppujen lopuks ihka ensimmäinen ihmis parranajo meni yllättävän hyvin, en saanu aikaseks ees haavoja naamaan taikka punotusta :) Turhaa siis kuumottelin ja pelkäsin.
Äitee tuli iskän mukana ja nappas muutamia tilanne kuvia, yläpuolella menossa viimeistelyt jossa ajelin pikkukoneella niska villoja poies.
Yllätin itteni sillä et meni hyvin ja asiakkaalle kivuttomasti, ku olin päänsisällä keksiny kaikenlaisia skenarioita et mitä vois sattua ja miten epäonnistusin jne. Seuraava parranajo meneeki ehkä astetta vähemmällä jännityksellä ja kuumotuksella toivottavasti.
Ehkä eka on se pahin sitte. Ja jos sielä ruudun toisella puolella oleva on samanlaisessa tilanteessa et parranajo edessä ja kuumottaa, ni älä kuumota liikaa, luota ittees et sä osaat. Tietysti pieni jännitys on aina hyvästä, koska jos liian rohkeena lähtis ajelemaan ekaa partaasa ni varmana jotain saattaski sattua.
Silleen meni eka parranajo :) ehkä tulevista ajoista muistan napsasta ne ennen ja jälkeen kuvat ;)
Alotin parran muotoilulla niin et leukaan säästy parta ja viikset tietysti. Ajelin kaiken ylimääräsen pienellä hiustenleikkaus koneella (trimmeri).
Koneella ajelu oli tosta se helpoin osuus, seuraavaks alkoki se parran ajo partaveitsellä, sain käyttöön kuukautta aiemmin hankitun Jaguar Jt2-veitsen. Hhui.
Siinä vaiheessa ku pyyhe oli iskän naamalla pehmittämässä partakarvoja ja kasasin kamppeet siihen työskentelykärryyn, rupes kuumottamaan hiukkasen.. Ei siinä, sitte ku piti ottaa veitsi käteen ja alottaa jännitti ja kuumotti nnii paljon et tuntu et jäykistyy ja kaatuu selälleen siihen luokkalaiste ja opettajan ihmeteltäväks. Kuitenki hetken ajeltua siinä sitä partaa pois jännitys hälveni ku huomas ettei siinä tapahukkaa kovin helposti mitään, kuhan ajaa vaan samaan suuntaan kokoaika, eikä yhtäkkiä vaiha suuntaa nostamatta veistä ensin iholta.
Loppujen lopuks ihka ensimmäinen ihmis parranajo meni yllättävän hyvin, en saanu aikaseks ees haavoja naamaan taikka punotusta :) Turhaa siis kuumottelin ja pelkäsin.
Äitee tuli iskän mukana ja nappas muutamia tilanne kuvia, yläpuolella menossa viimeistelyt jossa ajelin pikkukoneella niska villoja poies.
Yllätin itteni sillä et meni hyvin ja asiakkaalle kivuttomasti, ku olin päänsisällä keksiny kaikenlaisia skenarioita et mitä vois sattua ja miten epäonnistusin jne. Seuraava parranajo meneeki ehkä astetta vähemmällä jännityksellä ja kuumotuksella toivottavasti.
Ehkä eka on se pahin sitte. Ja jos sielä ruudun toisella puolella oleva on samanlaisessa tilanteessa et parranajo edessä ja kuumottaa, ni älä kuumota liikaa, luota ittees et sä osaat. Tietysti pieni jännitys on aina hyvästä, koska jos liian rohkeena lähtis ajelemaan ekaa partaasa ni varmana jotain saattaski sattua.
Silleen meni eka parranajo :) ehkä tulevista ajoista muistan napsasta ne ennen ja jälkeen kuvat ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti