torstai 25. huhtikuuta 2019

Kevään hullaannusta


Kevät tuli ja ensimmäistä kertaa mullakin tuli sen mukana "kasvi-hullaantuminen" 😅

Tähän mennessä oon onneks tyytynyt vaan kolmeen kasviin, vaikka joka kerta kun käy kaupassa ja näkee jonkun kasvin tekee mieli ottaa se mukaan. Meillä myös hiukan rajoittaa se että kissa vois syödä kaiken jos vaan saisi, joten tilaa ei kauheen monelle kasville oo.

Ja niin, ne kasvit mitä mulla on...


Pääsiäis/ kevätkaktus:


Rakkaalla kasvilla on monta nimeä, facebookin huonekasvit-ryhmän mukaan Suomessa ei ole aitoja pääsiäiskaktuksia, joten olkoon sitten kevätkaktus. Tän tarina on se, että se tuli aikasemman kevätkaktuksen tilalle, minkä onnistuin todennäkösesti palelluttamaan tai liikakastelemaan. Olin pohtinut jo kauan kun olin prismassa tota nähnyt että haluun sen, mutten raaskinut ihan heti. Yhtenä ensimmäisistä oikeesti lämpimistä päivistä kipitin prismaan hakemaan sen ja nyt se on jo kuukauden mun hoivissa pysynyt hengissä ja tavoite oliskin pitää mahdollisimman pitkään. Kesäksi pistän sen todennäkösesti parvekkeelle.


Tulilatva:


Tän sain hakea Plantagenin kanta-asiakkaana synttärilahjaksi ilmaiseksi, viime vuonna sain kanssa hakea samanlaisen, mutta senkin tarina päättyi huonosti, se muuttui kirjaimellisesti mustaksi ja mätäni pois, taisin kastella sitäkin liikaa. Tällä kertaa koitan olla kastelematta liikaa.

Saniainen:



Sattumalta bongasin Cittarista, en heti sillon napannut mukaan, mutta myöhemmin oli pakko kipittää sekin hakemaan. Ja nyt se on melkeen mun ylpeyden aihe; kasvaa nättinä, on pysyny vihreenä ja vaatii oikeesti hoitoa. Suihkuttelen sen vedellä joka toinen päivä ja just tää on sellanen unelma kasvi, että sitä "pitää" hoitaa että pysyy hengissä. 

Saa nähdä miten näiden kanssa käy, toivottavasti hyvin.

perjantai 23. marraskuuta 2018

Käpykranssi


Viime joulun aikaan harmittelin etten tajunnut kerätä käpyjä ku oisin tahtonu tehä meille käpykranssin oveen, mutteipä niitä käpyjä siinä vaiheessa enää ollu kerättävänä ja ei niitä raaskinut ostaakkaan, joten käpykranssi jäi tekemättä. 

Tänä vuonna olin ajoissa, kerättiin miekkosen kanssa kävyt maasta jo elokuun lopulla, jotta varmasti sais tehtyä sen kranssin tällä kertaa.


Viime viikolla kiertelin sinellissä ja hankin kaiken muun kranssia varten; styroksipohjan, glitteri-lumihiutaleita, valkoista akryylimaalia, pensselit, kuumaliimapistoolin ja liimat. Viikonloppuna maalailin kävyt, sillein että vaan osassa käpyä oli valkoista.


Lauantaina näpertelin sitte koko kranssin ja se oli yllättävän aikaa vievää, mutta helppoa, kuumaliimaa vaan käpyyn ja styroksi-kranssipohjaan kiinni.


Siitä tuli ihan hyvä ensimmäiseks mun tekemäks kranssiks, tosin vielä mietin mitä muuta siihen vois vielä lisätä, vai pitäskö siihen edes lisätä jotain, vaikeeta. Seuraavaks pitää koittaa keksiä ratkaisu, että miten ja millä systeemillä laitan sen oveen, se meinaan painaa sen verta että sen kiinnitys systeemin pitää olla hyvä ja pitävä ja lisäks siihen tulee vielä tietysti punainen rusetti, mikä pitää vielä metsästää jostain.

Mutta jjee, tänä talvena ja jouluna meillä koreilee ovessa ite tehty käpykranssi 😊

tiistai 6. marraskuuta 2018

Hama-helmi lasin/mukin aluset


Joulu tulee (jee😍) ja päätin näperrellä hamahelmistä jouluset lasin / mukin aluset pinterestistä löydetystä ideasta (<-klikkaa).


Noiden teossa oli taas se perus; ku tulee silityksen aika ni aina saa kuumotella silittyykö ne nätisti, vai meneekö rikki silityksen aikana (niin on muuten käynyt varmaan miljoona kertaa ja aina harmittaa yhtä paljon) tälläkertaa molemmat silitty nätisti ilman ongelmia ja nyt oottelen millon otetaan nuo aluset käyttöön.


maanantai 23. heinäkuuta 2018

Paahto kuumuutta & kaatumista


Tasan pari kuukautta sitten alko vihdoin mun kauan odottama orvokki-kausi, toisin sanoen kukka-kausi ja iha niin kiwaa ei tänä vuonna oo ollut kun viime vuonna..

Paahto kuumuus tuli, mikä oli ihan siedettävää vielä muutama viikko taaksepäin kun oli vaan joku max +23 astetta, mutta siinä vaiheessa ku viime viikolla tai millon se nyt olikaan sitten lämpömittari näytti pahimpina +30 astetta..  Tapahtu kaatumista ja kynimistä, meinaan orvokeille. Nei meinaa millään pärjätä pystyssä näillä keleillä 🙈 Vettä saa antaa miljoonasti eikä sekään riitä ja seuraavana aamuna ne on jo kaatuneina tuolla parvekkeella, ei näin. Ja tän lisäks kun ne kaatuu ni ne katkee ja joutuu kynimään ne lyhkäsiks ja sitte on puol kuolleen näkösiä orvokkeja parvekkeella.. No, ehkä tää tästä, jospa keksin jonkun superi keinon jolla nää vielä kukoistaa hengissä alku pakkasiin asti..

Alla hyvä esimerkki "kauhu"-kuva.. 🙈


Lämmöstähän ei tietysti saa valittaa, mutta nyt on oikeesti pakko ja ilkeesti sanottuna näinä hetkinä sitä suomen perus kesää kaipaa, tää ei meinaan oo lähellekkään perus, ku hiki valuu jo ilman että tarttee ees tehdä mitään 😅 vois olla tasan sen +20 eikä enempää, se ois sillein sellanen sopiva niin ettei hikoo heti eikä myöskään tuu kylmä, mut aina ei saa mitä tahtoo näköjään, ihan varmana nyttekin jos satais 24/7 ni ulisisin siitä täällä tyylillä "oispa kesä" 😂

lauantai 19. toukokuuta 2018

Orvokki kausi on avattu


Kevät ja kesä on taas edennyt sen verta että uskaltauduin hankkimaan taas orvokkeja parvekkeelle, viime kesäsestä poiketen, tällä kertaa parvekkeella on kolme orvokki purkkia, joissa yhteensä seitsemän orvokkia.

Viime kesä oli ensimmäinen orvokki kesä ja kun se onnistui suht hyvin (orvokki kukki koko kesän syksyyn asti) niin uskaltikin ottaa enemmän kuin yhden.


Väreinä valkoista, sinistä ja keltaista 😊🌺

Ja siniset ja valkoiset tietysti samoissa purkeissa ^^ 


Nyt saa taas kesän seurailla kasvua ja kukkimista ja hoidella kukkia, tätä kautta oonkin odotellut innolla, varsinkin kun orvokki on suht helppo hoidettavana. Toivotaan vaan että nääkin on hyvinvoivia ja pysyy mun hoivissa hengissä.. 😊😅


perjantai 18. toukokuuta 2018

Kissa päivitystä


Viime kirjoittelusta onkin taas kulunut hiukkasen aikaa.. Hups. Mutta tosiaan, kauluripäivä-päivityksen jälkeen eteenpäin mentiin ja kissa tervehtyi täydellisesti leikkauksesta ja tänä päivänä sille on kasvanut takaisin leikkauksen takia pois ajetut mahakarvat, kissa-rintamalla siis kaikki hyvin taas 😊

6.5. meijän pieni täytti vuoden, aika on mennyt ihan hurjan nopeesti ja toinen on myös siinä samalla kasvanut pienestä pallerosta melkein aikuiseen kokoon. Vielä tosin on vielä kasvamista ja mä oottelenkin innolla että missä kohtaa sille kasvaa kunnolla brittiläiselle lyhytkarva-rodulle ominaiset paksut posket, sitä siis ootellessa..😅


1 vuotis synttäreiden kunniaks ostettiin mustista ja mirristä maukas luuttomia broileri-pullia ja mukaan tarttui myös kanta-asiakas etuna synttärilahja herkku pussi.


Ja herkut maistui 😋 Seuraavaks alkaakin vaihtua pentu ruoka aikuis ruokaan ja ruoka vaihtoehdot kasvaa kun aikuiselle kissalle on vaikka ja mitä.

Mutta joo, tän postauksen tarkoitus oli jatkaa parin kuukauden takaisesta päivityksestä ja pointti oli että hankaluuksista huolimatta täällä on hyvässä kunnossa ja ennen kaikkea hengissä 😊

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Kauluri-päiviä


Perjantaina meijän pieni kävi sterilaatio-leikkauksessa Malmin Evidensiassa ja nyt mennään vielä ainakin 9 päivää kaulurin kanssa. 

Leikkaus alkoi sillä että mitattiin paino (meijän pieni painaa jo 3.5 kiloa) ja annettiin ensimmäinen rauhoittava piikki, jonka aikana toinen vaipui "uneen" silmät auki ja sen jälkeen lähtikin leikkaukseen ja päästiin hakemaan puolentoista tunnin päästä toinen kotia. 

Leikkauksen jälkeen Evidensia pitää leikattuja lemmikeitä heräämössä ilmeisesti tunnin, jotta lemmikit ei olisi ihan ulapalla kun ne pääsee kotia ja tarkistetaan että kaikki on kunnossa, meijän pieni ei kuitenkaan meinannut herätä kunnolla ja kotiin haettaessa oli vielä puoli unessa.


 Ja kotona heräili hiljalleen ja koitti epätoivoisesti kävellä ympäriinsä, siinä kuitenkaan pahemmin onnistumatta, vaappui ja kaatuili minkä ehti, ei ollut kiwaa kateltavaa. 


Leikkauksessa sille oli laitettu "sukka-puku" (ja mukaan annettiin kauluri, jos puku ei pysyisi), josta oltiin miekkosen kanssa ilosia ja toiveikkaita ettei tarvitakaan ehkä kauluria, toisin kuitenkin kävi, heti kun oli kunnolla herännyt pääsi melkein kokonaa irti puvusta ja heti oli päämääränä haavan nuoleminen, joten oli pakko laittaa kauluri, ei kuitenkaan otettu koko pukua pois vielä tässä vaiheessa. Seuraavana aamuna kuitenkin vessa käynnin jälkeen puku oli otettava poies kun se oli pissitty, eli se siitä puku-mahdollisuudesta sitte.

Kauluri on ollut päässä nytte 3 päivää (4 jos lasketaan leikkauspäivän ilta mukaan) ja ongelmitta ei olla selvitty senkään kanssa, sunnuntai-iltana kun oltiin menossa nukkumaan kuului epämääräistä ääntä ja kun menin tarkistamaan mitä tapahtuu, niin kissa oli saanut kaulurissa olevan narun kiristettyä kaulansa ympärille niin tiukasti että oli kuristumassa siihen ja sen narun sai poies vaan leikkaamalla, onneks oltiin vielä hereillä eikä nukkumassa, aamulla olisi varmaan ollut vastassa kuristunut hengetön kissa 😕 Hyihui. Ja tänään ja eilen kissa sai kaulurin alareunan jotenkin suuhunsa jumiin, niin että senkin sai irrottaa vapaaksi siitä ja sai kattella kävikö pahasti suulle, onneks tuo kauluri ei oo mistään kohtaa pahemmin terävä.


Vielä olisi kauluri-päiviä jäljellä.. Saa nähä mitä tästäkin tulee, mutta onneksi joka päivä vähenee päivät ja kaulurista vapautus lähestyy. Ja on se kyllä tosi raukan näkönen kauluri-päänä 😔 

Haava on onneksi pysynyt hyvän näköisenä, leikkauspäivänä punotti hiukan, mutta nytte ku ollaan katteltu sitä niin se ei edes punoita ja tikit on itsestään sulavia, niin ei sitten tartte mennä poistelemaan tikkejä erikseen. Toivottavasti haava paranee, eikä sen osalta tuu mitään takapakkeja.

Ootan jo kun kuuta nousevaa että tää kauluri-rumba on ohitse ja haava parantunut ja kissa varmasti oottaa samalla tavalla.. 😅 eikä toivottavasti koskaan joutuis enää laittaa kauluria.. Vaikka leikkauksesta ei oo mennyt vielä edes viikkoa, niin on kyllä jo ikävä sitä normaalia arkea, ilman mitään ylimääräisiä huolenaiheita. 

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Hamahelmi-hurahdusta


Melkein kaikki 90-2000 luvun alussa lapsena ollut muistaa silitettävät hamahelmet, yleisimmät muotit silloisille helmeilyille oli sydämiä, tähtiä tai ympyröitä, jotka vanhemmat sitten silitti valmiiksi, tai näin ainakin meillä tehtiin.

Nyt jostain syystä hamahelmet alkaa tulla uudelleen maailmaan, eikä ne enää ole vaan lasten juttuja, niinkuin sillon joskus oli.

Mä oon pitempään tahtonut askarrella jotain (mistä lie tääkään sitten juontaa, en tiä..), mutta vaihtoehtoja oli ihan liikaa ja rehellisesti sanottuna taidot on aika minimaaliset, joten keksin sitte että rupeempas vääntelemään hamahelmiä, koska ne on helppoja ja vieläpä mun rahalliseen budjettiin sopivia. Niimpä kattelin eka netistä mistä löytyis helmiä ja niitähän löyty ihan tokmannilta, alustan noille helmille löysin tigerista (flying tiger of copenhagen) ja tästä se sitten lähti. Kunnon nostalgia-fiilikset tuli kun alkoi tekemään noita 😅


Hurahdin täydellisesti ja vähän aikaa sitten huomasin että on tullut näperreltyä paljon ja paljon sellasia mistä en tiiä minne sijoittaisin ne.. Nyt ne on yhessä pussukassa odottamassa kohtaloaan, tosin muutamista tulee magneetteja jääkaapinoveen ja ehkä avaimenperiä.


Pinterest on täynnä kaikennäkösiä ideoita ja malleja ja googlettamalla (=mm. hakusanoilla: hamabeads & perler beads) löytyy vielä lisää ja näköjään vaan mielikuvitus on rajana, jotkut on jopa tehneet maisema-tauluja noilla helmillä.


Ite en oo vielä tehny mitään kovinkaan monimutkasia juttuja noista, ehkä "harjoittaa" ensin taitoansa noiden yksinkertaisimpien kanssa ja sitten kattoo, josko tekis jotain hiukkasen monimutkasempaa, esimerkiks just sellasia missä on monia eri värisävyjä tai jotain.


Hassusti huomaa miten kun noita tekee niin pää vähän niinku "nollaantuu", uppoutuu niin hyvin tohon tekemiseen, ehkä tääki on jollain tavalla jotain "mindfullnessia", niinku ne aikuisten värityskirjat..


Ja ku hiukkasen googletteli niin noita helmiä on vaikka missä, löytyy kirjakaupoista, lelukaupoista (toys 'r' us & br lelut) ja clas ohlsoniltakin, vielä ku löytyis niitä pastellimaisempia värejä ja eri sävyjä väreistä ni olisin tyytyväinen, vaihtoehdot siitä mitä tekee noista kasvaisi ehkä 😅 Saa nähä mitä sitä vielä keksii noista..

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Kauralastut


Tuli taas pitkästä aikaa kokeiltua jotain itselleen ihan uutta reseptiä, löysin nimittäin k-ruoka -sovelluksesta taas leivottavaa, tällä kertaa kauralastu-reseptin, joka oli yllättävän helppo.

Nykyään kun mietin mitä lähen leipomaan niin kattellen ensin just tuon k-ruoka -sovelluksen ja sitte jos sieltä ei löydy ideaa ni seikkailen netissä, mut nytte kuitenkin jokasella leipomis-kerralla oon löytänyt sieltä leivottavaa, eikä oo tarvinnut lähteä etsiskelemään koko internetin läpi. Kaikesta on tullu helpompaa ku on keksitty sovelluksia, onneks.

Kauralastut oli melkeen naurettavan helpot tehä, ei tarttennu ku voita, vehnäjauhoja, kaurahiutaleita, leivinjauhetta, vaniliinisokeria, fariinisokeria ja normaalia sokeria ja noi kaikki löyty ihan kotoota ja uunissa ne oli sen 7 minuuttia.


Resepti noihin löytyy täältä, mutta kirjotan sen nyt tohon alas myös kun kerran näistä sepustelen..😅

Ainekset:

100g voita

3 dl kaurahiutaleita (perus puuro hiutaleita)

1 dl Sokeria

1/2 dl fariinisokeria

1 rkl vehnäjauhoja

1 tl vaniliinisokeria

1 tl leivinjauhetta


Valmistus:

Sulata voi, anna sen jäähtyä, sekoita kuivat aineet keskenään ja kun voi on jäähtyny hiukkasen kaada se taikinan joukkoon ja sekoita koko taikina tasaiseksi. Anna taikinan olla 10 minuuttia ja sen jälkeen nostele taikina nokareita teelusikoiden avulla leivinpaperille ja jätä leviämisvaraa (nää nimittäin leviää yllättävän paljon siihen nähden millasia ne oli uuniin laittaessa..) mielummin liiotellun paljon kun liian vähän.

Paista uunissa 200 asteessa (kaasu-uunissa 3) 5-7 minuuttia (ite paistoin 7 minuuttia). Uunista oton jälkeen laita kahvi valumaan (tai tee vesi lämpeemään tai mitä ikinä juokaan) ja anna keksien vielä olla ja kun kahvi on valunut niin maista ja ihastu iki hyviksi 😋😍

Niistä tuli mun mielestä rapsakoita makeen suolasen kaltasia, vähän niinku olis kaura-"sipsejä" ja näitä on ihan pakko väännellä jossain kohtaa uudestaan, koska sen jälkeen ku nää oli loppunu niin tekee mieli jo leipasta lisää 😅 

maanantai 29. tammikuuta 2018

Kissa elämää takana puoli vuotta


Tänään tulee täyteen tasan puoli vuotta siitä kun meille tuli pieni kisuli, aika menee kunnon super nopeesti ja enään ei tavallaan oo jäljellä montaa kuukautta pentuaikaa meijän pienellä.


Ja nyt kun kattelee kuvia niin se on myös ajan saatossa (tietysti) kasvanut, eikä olekaan enää niin pieni mitä tullessaan oli.


Kissa-arki on kyllä ollut ihan mahtavaa ja ehkä vähän tyhmästi sanottuna ei oo ollut yhtään niin paha olla työttömänä kotona kun on ollut kissa seurana, sitä vähän niinkun on ollut koti-äitinä kissalle.


Melkeen heti meille tultuaan vietiin se rokotettavaksi, tai sillon oikestaan annettiin sellanen tehosterokote, kun se oli kasvattajalla jo saanut ekan rokotuksen. Ja alussa tuo vihasi syliin nostoa ja sylissä olemista niin paljon, että saatiinkin jännitellä miten eläinlääkärissä menee kun sielä pakostakin nostellaan, mutta meijän yllätykseksi se eläinlääkäri käynti meni ihan ongelmitta. Ja tuo tuolloinen eläinlääkäri käynti oli meille miehenkin kanssa ensimmäinen kokemus ja hyvä oli, eläinlääkäri vaikutti ammattitaitoselta ja oli tosi mukava, sekä kohteli kissaa "silkki-hansikkain".

Nykysin se tulee syliin enemmän mielellään ja on kiltisti 😊


Meijän pieni saa tulla ja olla sängyssä sen verta minkä haluaa ja välillä se nukkuukin tyytyväisenä peiton alla taikka peitonpäällä. Ja on muuten ihan maailman suloisin näky kun se nukkuu sängyssä..


Siitä on tullut meijän pieni kissalaps 😊


Ja sen kanssa ei oo ollut sillä tavalla minkäännäkösiä ongelmia, lukuunottamatta tietysti sitä että vieläkin on vähän hakusessa missä saa teroitella kynsiään, mutta sitä me koitetaankin saada opetettua että vaan raapimistynnyri on se paikka missä raavitaan eikä sohva. Mutta päätettiinkin että jossei se ala raapimaan tuota tynnyriä niin sitten hankitaan lisää vaihtoehtoja ja jossain kohtaa tietysti se kiipeilypuu.


Seuraavana "koettelemuksena" on tiedossa leikkaus, joka kuumottaa sillä tavalla tietysti kun pelkää että entäs jos kaikki ei meekkään hyvin ja jotain tapahtuu ja tietysti se kanssa kun leikkauksen jälkeen toinen on varmasti kipee ja on se leikkaushaava ja kaikki, mutta saa nähdä, luulen että kuitenkin kuumottelen turhaan.


Se on hassua tavallaan miten noin pieni on niin täynnä rakkautta 💜


Sillon ku olin flunssassa se tuli ihan viereen purisemaan sänkyyn ja paijjattavaksi ja sairastelu ei tuntunut ihan yhtä pahalta kissa vieressä.


Ja melkeen joka aamu se tulee herättelemään hakemaan paijauksia tai pyytämään ruokaa ja tuntuu jotenkin että se on kaikkein hellyyden kipein aina aamusin.


Mun kaikki somet on täynnä kissa-kuvia ja huomasin saman puhelimessa, harva kuva on muu ku kissa, mut toisaalta hyvä, voi kattella "kehitystä" ja on muistoja ..😊

Puoli vuotta takana ja lisää edessä ja päivääkään en kyllä vaihtaisi poies 💕🐈