Perjantaina meijän pieni kävi sterilaatio-leikkauksessa Malmin Evidensiassa ja nyt mennään vielä ainakin 9 päivää kaulurin kanssa.
Leikkaus alkoi sillä että mitattiin paino (meijän pieni painaa jo 3.5 kiloa) ja annettiin ensimmäinen rauhoittava piikki, jonka aikana toinen vaipui "uneen" silmät auki ja sen jälkeen lähtikin leikkaukseen ja päästiin hakemaan puolentoista tunnin päästä toinen kotia.
Leikkauksen jälkeen Evidensia pitää leikattuja lemmikeitä heräämössä ilmeisesti tunnin, jotta lemmikit ei olisi ihan ulapalla kun ne pääsee kotia ja tarkistetaan että kaikki on kunnossa, meijän pieni ei kuitenkaan meinannut herätä kunnolla ja kotiin haettaessa oli vielä puoli unessa.
Ja kotona heräili hiljalleen ja koitti epätoivoisesti kävellä ympäriinsä, siinä kuitenkaan pahemmin onnistumatta, vaappui ja kaatuili minkä ehti, ei ollut kiwaa kateltavaa.
Leikkauksessa sille oli laitettu "sukka-puku" (ja mukaan annettiin kauluri, jos puku ei pysyisi), josta oltiin miekkosen kanssa ilosia ja toiveikkaita ettei tarvitakaan ehkä kauluria, toisin kuitenkin kävi, heti kun oli kunnolla herännyt pääsi melkein kokonaa irti puvusta ja heti oli päämääränä haavan nuoleminen, joten oli pakko laittaa kauluri, ei kuitenkaan otettu koko pukua pois vielä tässä vaiheessa. Seuraavana aamuna kuitenkin vessa käynnin jälkeen puku oli otettava poies kun se oli pissitty, eli se siitä puku-mahdollisuudesta sitte.
Kauluri on ollut päässä nytte 3 päivää (4 jos lasketaan leikkauspäivän ilta mukaan) ja ongelmitta ei olla selvitty senkään kanssa, sunnuntai-iltana kun oltiin menossa nukkumaan kuului epämääräistä ääntä ja kun menin tarkistamaan mitä tapahtuu, niin kissa oli saanut kaulurissa olevan narun kiristettyä kaulansa ympärille niin tiukasti että oli kuristumassa siihen ja sen narun sai poies vaan leikkaamalla, onneks oltiin vielä hereillä eikä nukkumassa, aamulla olisi varmaan ollut vastassa kuristunut hengetön kissa 😕 Hyihui. Ja tänään ja eilen kissa sai kaulurin alareunan jotenkin suuhunsa jumiin, niin että senkin sai irrottaa vapaaksi siitä ja sai kattella kävikö pahasti suulle, onneks tuo kauluri ei oo mistään kohtaa pahemmin terävä.
Vielä olisi kauluri-päiviä jäljellä.. Saa nähä mitä tästäkin tulee, mutta onneksi joka päivä vähenee päivät ja kaulurista vapautus lähestyy. Ja on se kyllä tosi raukan näkönen kauluri-päänä 😔
Haava on onneksi pysynyt hyvän näköisenä, leikkauspäivänä punotti hiukan, mutta nytte ku ollaan katteltu sitä niin se ei edes punoita ja tikit on itsestään sulavia, niin ei sitten tartte mennä poistelemaan tikkejä erikseen. Toivottavasti haava paranee, eikä sen osalta tuu mitään takapakkeja.
Ootan jo kun kuuta nousevaa että tää kauluri-rumba on ohitse ja haava parantunut ja kissa varmasti oottaa samalla tavalla.. 😅 eikä toivottavasti koskaan joutuis enää laittaa kauluria.. Vaikka leikkauksesta ei oo mennyt vielä edes viikkoa, niin on kyllä jo ikävä sitä normaalia arkea, ilman mitään ylimääräisiä huolenaiheita.
